Orpopojasta paavin muotokuvan ikuistajaksi

Fritz Jakobssonia voisi kenties kuvailla "legendana jo eläessään". Miten tämä poika raukoilta rajoiltamme on ponkaissut kansainvälisen taidemaailman taivaalle, valovoimaisena tähtenä, joka on saavuttanut arvostusta sekä yleisön että arvostelijoiden taholta? Vaatimattomista oloista lähteneenä häntä eivät suinkaan rikkaat rahoittajat ole tukeneet, eivätkä kuuluisat taideakatemiat koulineet - itseoppineena kuvantekijänä hän on omin voimin raivannut tiensä kansainvälisen taidearenan eturiviin.

Fritz Jakobssonissa yhdistyvät herkkä muotokuvamaalari ja surrealistinen, unenomaisia näkyjä ja lapsuuden sielunmaisemia kuvaava taiteilija, joka omien sanojensa mukaan on toistuvasti pohtinut abstraktin ja näköiskuvan rajoja. Hänen detaljirikkaat "sisäiset maisemansa" koskettavat katsojan sisintä, ja saavat meidät ikäänkuin toteamaan: Tuo on minulle tuttu paikka, tuonne kaipaan, tuo on osa omaa lapsuuttani.

Taiteilijan oma lapsuus oli toki onnellinen, olkoonkin että hän jo pikkupoikana menetti molemmat vanhempansa. Myös isoäidin turvallisen, lämpimän ja rakkaan kodin vei mummon kuolema, jonka jälkeen pikku Fritz joutui sukulaisten hylkäämäksi orpolapseksi. Taiteilijan väriskaalasta emme kuitenkaan löydä tummia sävyjä, jotka kielisivät ahdistuneisuudesta, tuskasta tai katkeruudesta. Maalaukset ovat valoisia ja tuovat mieleen onnellisen, harmonisen lapsuuden sekä tasapainoisen ihmisen. Kuvat kertovat ihmisestä, joka filosofian ja kanssaihmisten kautta on saanut minuudelle vahvistuksen.

Näytteillä olevista teoksista ainutlaatuisin on kuningatar Silviaa esittävä muotokuva. Koska maalaus kuuluu kuningasperheen yksityiseen kokoelmaan, ulkopuolisilla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua siihen. Kuningattaren ystävällisesti annettua taulun lainaksi Didrichsenin Taidemuseolle maalaus on ensimmäistä kertaa virallisesti esillä kuninkaallisen yksityisasunnon ulkopuolella. Suomalaisilla on ainutlaatuinen tilaisuus ihailla herkkyyttä, jolla taiteilija on vanginnut kuningattaren kauneuden, lämmön ja suloisen olemuksen.

Toinen harvinaisuus on paavi Johannes Paavali II:n muotokuva, jonka erikoisuutta korostaa tosiseikka, ettei paavi korkeassa asemassaan ole voinut osallistua mallina istumisen maalliseen toimintaan. Maalatessaan Vatikaanissa useita kardinaaleja Fritz Jakobsson on toki monasti tavannut paavin, keskustellut hänen kanssaan ja siten onnistunut ikuistamaan pyhän miehen lempeän, syvää humaanisuutta ja viisautta uhkuvan olemuksen.

Näyttelystä käy ilmi, ettei Fritz Jakobssonia turhaan ole sanottu elinkeinoelämän hovitaiteilijaksi, mutta katsojan huomio kiinnittyy tunnettujen henkilöiden muotokuvien ohella myös erinomaisen herkkiin ja hellyttäviin lapsimuotokuviin.

Jutta Zilliacus