Aukioloajat

Näyttely

Henkilökuvia

Piirustuksia

Taidekeskus
Salmela


Nissbacka


Piirustuksia

Näyttelyssä on esillä myös valikoima tussilaveeraustekniikalla toteutettuja piirustuksia vuosilta 1962-2003. Näiden ohella on esillä neljä kookasta (160x120 cm) uutta punaliitupiirustusta, joissa hahmon allegorisen ulottuvuuden tulkintaa on viety vielä pidemmälle.

Valinta on tehty Laila Pullisen mittavan piirustuskokoelman pohjalta siten, että esillä on pääasiallisesti henkilökuvia; kuvia, joiden lähtökohtana on toiminut ihmishahmo.

Piirtäminen on kautta Pullisen uran toiminut vastapainona veistämiselle. Hän pitää sitä kuitenkin yhtä tärkeänä ja näkee piirustuksensa itseasiassa aivan samanarvoisena ja samanlaisena prosessina.

Aivan kuin veistäessään, Pullinen ei tutki teosta pienoismallien kautta, vaan piirtää suoraan suureen kokoon. Molemmissa on kyse fyysisestä hahmottamisesta, ja avaimena toimii jälleen kerran koko. Laila Pullisen piirustusten koko on suoraan verrannollinen hänen veistostensa kokoon: teokset noudattelevat ihmisen mittasuhteita. Tämä antaa niille yhtymäkohdan antiikin ohella italialaiseen renessanssiin.

Teokset ammentavat teemoja Renessanssin symboliikasta. Yhdessä Venus-sarjan piirustuksessa erottuu hätkähdyttävästi aasin pää, ja teos viittaakin Giacinto Gimingnacin (1606-1681) etsaukseen Onnetar suosii tietämättömyyttä. Siinä aasi, tavanomainen sivistymättömyyden symboli, talloo tiedettä ja taidetta edustavia kirjoja ja väripalettia.

Toisin kuin Gimingnacilla, Pullisen kuvaama hahmo ei syleile aasia, vaan tuntuu suuntaavansa katseensa ylöspäin, kuin apua pyytäen. Käsien asento viittaa myös keskiaikaisten ja renesanssin aikaisten sakraaliteosten symboliikkaan.

Teoksen voi lukea kommenttina kuvataiteilijan asemasta nyky-Suomessa: tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä löytyy niinkin raadollisilla alueilla kuin verotuksessa (yhä toteutumistaan vailla oleva tekijäntili tai vast'ikään voimaan tullut ALV-laki) jne .