217. Wassily Kandinsky,
Eglise à Murnau, öljymaalaus pahville, 33x44 cm. 1908.
Moskovasta kotoisin oleva Wassily Kandinsky (1866-1944) valmistui juristiksi, mutta vaihtoi uraa ja muutti Müncheniin opiskelemaan taidetta vuonna 1897. Vuosina 1901-03 hän opetti Phalanx-ryhmän taidekoulussa, jossa hän myös tutustui nuoreen oppilaaseen Gabriele Muntherin, joka oli juuri palannut Amerikasta. Matkusteltuaan Euroopassa pariskunta löysi Murnaun, kauneudestaan tunnetun baijerilaisen kylän Staffel-järven rannalla. Kandinskyn taiteelle hiljainen pikkukylä tarjosi esikuvaksi baijerilaisen kansantaiteen. Kesällä 1908 Kandinsky ja Munther viettivät kuusi viikkoa taitelijakollegojensa Alexej von Jawlenskyn ja Marianne von Werefkinin kanssa. Murnauhun oli muodostumassa expressionististen maalareiden kolonia. Kandinskyn kiinnostus kansantaidetta ja lasimaalausta kohtaan oli siis luonnollista. "Eglise à Murnau" tai "Murnau - syysmaisema ja kirkko" enteilee hänen ei-esittävää kauttaan. Jo seuraavana vuonna hän päiväsi ensimmäisen saksankielisen version merkittävästä teoreettisesta esseestä "Über das Gestige in der Kunst" juuri Murnaussa. Keskeisen väriteorian hän sai Goethelta ja Schopenhaurilta, joiden mukaan sinisen ja keltaisen polariteetti oli ensisijainen. Kandinskyn mielestä muodot ja värit koskettavat suoraan ihmisen psyykkeeseen: "Väri on kosketin, silmä on vasara, sielu on monikielinen piano".
241. Karel Appel,
Katulaulajia, 99x81 cm. 1964.
Didrichsenin Taidemuseossa on laaja kokoelma COBRA-ryhmän teoksia, mainittakoon: Stephen Gilbert, Lubertus Lucebert, Carl-Henning Pedersen ja Anton Roskeens. Toisen maailmansodan jälkeisissä natsi-Saksan miehittämissä maissa, joiden pääkaupungit saivat lainata alkukirjaimensa ryhmälle (Kööpenhamina-Bryssel-Amsterdam), se toimi uuden abstraktin realismin voimin vuodesta 1948. Natsi-ideologia oli ulkoolta ohjannut taiteen jo liian pitkään ja pakkopaita oli revittävä auki. Hollantilainen Karel Appel halusi palata pohjoismaiseen ekspressionismiin ja primitiiviseen myyttiin. Hän on ollut kiinnostunut lasten ja mielisairaden taideluomuksista. Appel on sanonut että hänen värituubinsa on kuin raketti.
140. Reidar Särestöniemi,
Isähahmo agraarikylän patriarkaalisen taivaan yllä, 99x81 cm. 1964.
On sanottu, että lappalainen taiteilija Reidar Särestöniemi (1925-1981) oli sekä ihmisenä että taiteilijana iloinen väriläikkä harmaan Suomen harmaassa taiteessa. Jo hänen taiteilijantiensä lähtökohta oli poikkeuksellinen. Hän syntyi ja eli Särestössä, Kittilässä, joka sijaitsee yli sata kilometriä napapiirin pohjoispuolella. Lapsuudessa Reidar oppi tekemään kaiken käsin ja rakastamaan luontoa. Hän opiskeli Taideakatemiassa, Helsingissä 1947-50, jossa hän ensimmäisen kerran näki tauluja. Täydentääkseen opintoja hän lähti neljän kuukauden matkalle Ranskaan ja Italiaan, jossa hän ihastui Matissen väreihin ja Chagallin kuvalliseen ajatteluun ja runollisuuteen. "Isähahmo agraarikylän patriarkaalisen taivaan yllä" on työ, jossa taiteilija samaistuu maisemaan. Pitkä pimeä talvi ja kaamos kauhistutti Reidaria - hän alkoi vallata talvea maalamalla.
112. Helene Schjerfbeck,
Mustasuinen omakuva, 39,5x28 cm.1939.
Didrichsenin Taidemuseossa on laaja kokoelma Helene Schjerfbeckin (1862-1946) maalauksia. Hän on tullut tunnetuksi omakuvista aivan kuten Rembrant, Vincent van Gogh, Albreht Dürer ja Frida Kahlo. Schjerfbeck maalasi ainakin 36 omakuvaa elämänsä aikana ja eniten niitä syntyi vuosina 1939-1945 - kun hän oli kahdeksankymmenen ikäinen. "Mustasuinen omakuva" on taiteilijan viimeisiä tulkintoja itsestään naamioituneena. Pian hän riisui naamionsa kokonaan ja näytti pääkallonsa. Talvisodan syntymisvuotena 1939 tehty omakuva on ahdistunut ja pakokauhunomainen. Kasvot ovat toispuoliset ja liidunvaaleat, silmät ovat epäsymmetriset ja kuvastavat säikähtyneen ja pysähtyneen taiteilijan. Minimoimalla fyysistä ruumiillisuutta ja plastillisuutta hän yhä enemmän korostaa henkisyyttä ja ikuisuutta. Kokonaisuutta on kuitenkin murrettu kauniilla ja lämpimällä roosansävyisellä taustalla, paikoin palettiveitsellä aivan ohueksi työstettynä.
219. Fernand Léger,
Asetelma pikareineen, 45,5x37 cm. 1948.
Fernand Léger (1881-1955) kävi läpi impressionismin, kubismin ja mekaanisen kautensa vuodesta 1905 aina 20-luvulle, jolloin hän suunnitteli pukuja ja lavasteita Rolf de Marén elokuvaan Ballet Suédois. Léger vieraili Yhdysvalloissa 1931 ja asui siellä 1940-45 opettaen Yalen ja Kalifornian yliopistoissa. Palattuaan toisen maailmansodan jälkeen kotiin Pariisiin hän liittyi kommunistiseen puolueeseen. Hän uskoi, että työläiset oppisivat ymmärtämän uutta realismia, jossa väri ja muoto oli vapautumassa. Kauneus oli löydettävissä kaikkialla: koneissa, luonnossa ja väreissä. Mutta tärkein päämäärä oli kuitenkin hyödyllisyys.