Didrichsenin Taidemuseo

Didrichsenin taidemuseossa puoli miljoonaa kävijää!

Marraskuun ensimmäisenä päivänä Didrichsenille astui museohistoriamme 500.000:s kävijä. Vierailija oli lähistöllä asuva Riitta Laine, joka piipahti museoon kotimatkallaan töistä.  Hänet huomioitiin Didrichsenin kokoelman juhlajulkaisulla ja liittämällä hänet kutsuvieraslistalle.

”Olipa mukava yllätys – käyn kaikissa museonne näyttelyissä, sillä täällä on erinomainen näyttelytarjonta ja lämminhenkinen ilmapiiri”, Riitta totesi. Museo puhuttelee myös muita kävijöitä ja heidän antamansa palaute on ollut erittäin positiivista; ”Helmi Helsingin taidetarjonnan joukossa” on usein kuultu lausahdus.

Taidetta keräävä pariskunta Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen loivat tuhannen teoksen kokoelmastaan tunnelmallisen ja arkkitehtonisesti mielenkiintoisen elämyskohteen, jonka kätköissä on suomalaisen ja kansainvälisen modernin maalaus- ja veistotaiteen lisäksi ulkoeurooppalaisia kulttuureita esitteleviä teoksia.

Kulttuuritarjontaa vuodesta 1965 lähtien

Didrichsenin taidemuseo avasi ovensa yleisölle syyskuussa vuonna 1965. Siitä lähtien museossa on järjestetty 67 erikoisnäyttelyä ja museo on viime vuosien aikana toistuvasti ollut  maamme kymmenen suosituimman taidemuseon joukossa. Aluksi museo oli avoinna pääsääntöisesti vain kahdesti viikossa, vuodesta 1997 lähtien museossa on voinut vierailla kuusi päivää viikossa. Aukioloaikojen lisääntyessä toiminta myös aktivoitui huomattavasti ja kävijämäärät ovat nousseet 20.000-45.000 vierailijaan vuodessa, eli yhteensä 390.000 henkilöä on käynyt museossa 14 vuoden aikana 1997-2011.  

Kaikkien aikojen suosituin näyttely on ollut ”Italian valossa” vuonna 2007, jolloin esiteltiin Italiasta löytyneitä, Suomessa aiemmin tuntemattomia Elin Danielson-Gambogin teoksia. Näyttely houkutteli yli 40.000 kävijää museoon. Lähes samalle tasolle ovat yltäneet erityistä huomiota saavuttaneet MAYA -kulttuurista kertovat näyttelyt Guatemalasta vuosina 1997 ja 2005. Muita merkittäviä näyttelyitä ovat olleet mm. Rafael Wardi, Kuningatar Margrethe II, Kazimir Malevitsh, Reidar Särestöniemi ja Hugo Simberg.

Korkeatasoisia taidejulkaisuja

Aktiivisen näyttely- ja tapahtumatoiminnan lisäksi museo tekee jatkuvasti museon historiaan, kokoelmiin ja näyttelyihin liittyvää tutkimusta, joiden tulokset esitellään museon tuottamissa, suosituissa julkaisuissa. Aktiivisemman toiminnan aikana vuosina 1997-2011 museo on jo tuottanut yli 40 taidejulkaisua.

Museo peruskorjaukseen 2012-2013

Yli 50 vuotta sitten arkkitehti Viljo Revellin suunnittelema huvilakiinteistö ja hieman nuorempi museosiipi vaativat jatkuvaa ylläpitoa ja huoltoa. Keväällä 2013 Maya III -näyttelyn jälkeen museo suljetaan yli vuoden kestävän peruskorjauksen ajaksi. Katon, sähkö- ja putkijärjestelmien uusimisen lisäksi tullaan panostamaan saavutettavuuden lisäämiseen – portaat poistuvat, asiakaspalvelupiste sijoitetaan omiin tiloihin ja liikuntaesteiset otetaan entistä paremmin huomioon. Syksyllä 2014 toiminta jatkuu jälleen uusin näyttelyin uusituissa tiloissa, kuitenkin alkuperäistä ilmapiiriä kunnioittaen.

Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen Taidesäätiö on toiminut jo vuodesta 1965 Helsingin Kuusisaaressa. Kun tanskalainen nuori mies Gunnar Didrichsen vuonna 1926 tuli Helsinkiin liikeasioissa, hän ei voinut kuvitellakaan jäävänsä loppuiäkseen Suomeen. Niin kuitenkin kävi, ja tänä päivänä hänen elämäntyötään jatkavat Didrichsenin neljä lasta perheineen. Vanhempien hauta sijaitsee museon läheisyydessä, aivan meren tuntumassa. Arvo Siikamäen hautamuistomerkki "Tyhjä hauta" on vuodelta 1985.
 

Maalaustaide on aina kiinnostanut meitä ja pian naimisiinmenomme jälkeen hankimme ensimmäisen merkittävän maalauksemme, Pekka Halosen "Aterian". Aluksi keräsimme perinteellistä vanhempaa suomalaista taidetta, mutta vähitellen kiinostuksemme siirtyi vanhoista mestareista nykyaikaiseen maalaustaiteeseen.

Rakkaudesta taiteeseen

Didrichsenin Taidemuseo on syntynyt rakkaudesta taiteeseen. Kaikki museon taideteokset aviopari Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen hankkivat yhteistuumin: niiden tuli miellyttää molempia. Kokoelmaan kuuluu suomalaista kuvataidetta 1900-luvulta, m.m. Edelfelt, Cawén, Schjerfbeck, Särestöniemi, Linnovaara, Hiltunen ja Pullinen. Kansainvälisistä taiteilijoista mainittakoon Picasso, Kandinsky, Miró, Léger, Moore, Giacometti ja Arp.

Katso myös Pro Arte -taidepalkinto

Historialliset kokoelmat

Museon pohjakerroksessa on esillä Suomen ainut esikolumbiaaninen kokoelma sekä itämaisen taiteen kokoelma. Taiteella ennen Kolumbusta viitataan monimuotoisiin ja pitkälle kehittyneisiin intiaanikulttuureihin, jotka kukoistivat Väliamerikan ja Andien alueelta ajalta 2000 e.Kr. - 1500 j.Kr. Näitä edustavat kokoelmissa m.m seuraavat kulttuurit: Olmec, Jalisco, Colima ja Maya. Itämaisen taiteen kokoelmia taas hallitsee kiinalainen taide Shang-dynastiasta (n.1500-1028) Ming-dynastiaan (1368-1644 j.Kr.). Kokoelmat sisältävät taidetta myös Kauko- ja Lähi-idästä.

Arkkitehtuuri

Villa Didrichsen rakennettiin vuosina 1958-59 arkkitehti Viljo Revellin (1910-1964) laatimien piirustusten mukaan ja kuusi vuotta myöhemmin siihen lisättiin siipirakennus taidekokoelmia varten. Kotoisassa museossa arkkitehtuuri ja taide kohtaavat luonnon. Puistossa, jossa ei ole mitään pikkunättejä kukkia, on sen sijaan näyttäviä veistoksia kuten Henry Mooren lepäävä hahmo (1960), Atom Piece (1964) ja Eila Hiltusen Crescendo johon on kaiverrettu sanat "in memoriam Marie-Louise Didrichsen". Alvar Aallon avustajana Revell oli omaksunut hillityn ja humanistisen modernismin.

Vaikka Revell oli itsekin suunitellut romanttisia rakennuksia kuten Sotainvalidien ammattioppilaitos Liperissä vuonna 1949, hän siirtyi pian uuteen rationalistiseen arkkitehtuuriin vuonna 1952 valmistuneella Teollisuuskeskuksen talolla. Tiukennettuaan rationalismiaan 50-luvulla, Revell seurasi pian modernismin oppi-isän Le Corbusierin jalanjäljissä. Englannissa oli 50-luvulla syntynyt uusi arkkitehtoninen ideologia, joka nimettiin brutalismiksi. Betonia ei enää silotettu tai verhottu vaan sen muotin jäljet jätettiin näkyviin.

Tyyliin kuuluu horisontalismi, joka syntyy siitä, että liioitellun raskaat muodot tuodaan näytteille kun taas kantavat muodot jätetään julkisivun taakse piiloon.Viljo Revellin tunnetuin luomus on Toronton kaupungintalo 1959-65. Sen hän sai tehtäväkseen kilpailussa, johon otti osaa yli 500 arkkitehtiä eri puolilta maailmaa. Muita hänen töitään ovat Vaasan keskuskortteli, Kansallis-Osake-Pankin konttorirakennus Lahdessa, Hyvon Kudeneuletehdas Hangossa, Kaartin Kasarmi Helsingissä ja Vatialan Siunauskappeli Tampereella.