Toronton työmaalla
vesiallas
The Archer
Viljo Revellin kansainvälinen läpimurto tapahtui v. 1958 hänen voitettuaan Toronton kaupungintalon kilpailun 520 muun ehdotuksen joukosta. Revellin lähtökohtana kilpailun ensimmäisessä vaiheessa oli se, että kustannuksilla ei ollut ylärajaa. Tämä osoittautui erheelliseksi, sillä kilpailun toisessa jaksossa kustannuksille määritettiin joka tapauksessa yläraja.
Revellille tuotti suuria vaikeuksia muuttaa suunnitelmaansa täyttämään asetetut kustannusvaatimukset. Hän kuitenkin onnistui tässä ja voitti kilpailun toisen jakson. Voitto muutti hänen elämänsä ja nyt alkoi uusi intensiivinen vaihe. Hän muutti toimistoineen ja perheinen Kanadaan ja joutui jakamaan aikansa Helsingin ja Toronton välillä.
Aluksi yhteistyö kansainvälisten huippusuunnittelijoiden kanssa sujui hyvin ja oli mielenkiintoista. Mutta sitten ongelmat alkoivat ja ne liittyivät kuten arvata saattaa - kustannuksiin. Toronton poliittisella tasolla oli kaksi leiriä. Toinen vastusti Revellin projektia ja toinen tuki sitä.
Kustannusten raju leikkaaminen oli tukijoitten ainoa mahdollisuus pelastaa hanke. Tämä johti luonnollisesti laajamittaisiin ongelmiin eikä Revell saanut heiltä silloin tarvitsemaansa tukea. Myöhemmin ilmeni että taktikointi johtui poliittisesta painostuksesta ennen vaaleja ja se musersi Revellin uskon tämäntyyppiseen positiiviseen yhteistyöhön, jonka eteen hän oli uurtanut.
Työn onnistunut läpivienti vei Revelliltä kaikki hänen voimansa. Viimeinen kuva hänestä on Toronton työmaalta eikä hän nähnyt rakennusta täysin valmiina. Hän kuoli kotimaassaan v. 1964, 54-vuotiaana.
Toronton kaupungintalo rakentuu neljästä pääelementistä: kansalaisaukio, podium, valtuuston istuntosali ja toimistotornit. Kaksi puolikuunmuotoista tornia sulkee sisäänsä matalan kuorikattoisen rakenteen, valtuuston istuntosalin. Kansalaisaukio modostaa kaupungintalon esipihan.
Aukiolla oleva vesiallas toimii talvisin luistinratana. Kolme esivalettua kaarta ulottuu altaan yli. Kaarten sisäpuolelle on sijoitettu valaisimet, jotka korostavat rakennuksia heijastavan lammikon kauneutta ja toimivat luistinradan juhlavalaistuksena. Kansalaisaukio yhdistyy rakennukseen kävelytiellä ja aukion alla on paikoitushalli yleisön käyttöä varten.
Viljo Revell voitti yhdessä kolmen muun arkkitehdin kanssa teollisuuskeskuksen liiketalokilpailun. Rakennus oli ensimmäisiä kansainvälisen modernismin edustajia Suomessa jälleenrakennuskauden jälkeen. Vaikka Revell oli vaikeiden teknisten rakenteiden uranuurtaja, hän ei koskaan unohtanut inhimillisä tekijöitä - Palacen ullakkosaunaa pidetäänkin Helsingin viihtyisämpänä.
Kansalaisaukiolla on Henry Mooren veistos The Archer (Jousimies). Henry Moore oli Revellin henkilökohtainen ystävä ja Revellin mielestä Mooren taide kruunaisi kaupungintalon kokonaisuudeksi. Kuparinen 15 m korkea veistos hankittiin ja sijoitettiin aukiolle.
Mielenkiintoinen yhtymäkohta Didrichsenin Taidemuseoon on se, että Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen hankkivat museon pääsaliin saman veistoksen, josta Moore oli tehnyt n. metrin korkuisen marmorisen version. Näin Revell-Moore -yhteys sekä Suomessa että Kanadassa toteutui ja on osoitus Didrichsenien kunnioituksesta Revelliä kohtaan.