263. Henry Moore,
The Archer, marmoria, 78 cm.
1965 Didrichsenin Taidemuseossa on pohjoismaitten suurin Henry Moore-veistosten kokoelma. Kiitokset kuuluvat arkkitehti Viljo Revellille, joka eräänä päivänä hienotunteisesti oli ehdottanut Didrichseneille Henry Mooren veistoksen hankintaa täydentääkseen arkkitehtonista kokonaisuutta. Ensimmäinen hankinta oli "Jalustalla lepäävä hahmo" vuodelta 1960. Pian kokoelma kasvoi ja tänään voimme ylpeästi esitellä 13 Mooren veistosta yleisöllemme. Tärkein näistä on kuitenkin "The Archer" eli "Jousimies", joka sitoo yhteen Revellin piirtämän museorakennuksen ja Toronton kaupungintalon, jonka ulkopuolella on jättikokoinen "The Archer". Meidän versiomme on prototyyppi, josta Moore ei aluksi halunnut luopua. Pitkän taivuttelun jälkeen hän kuitenkin antoi periksi."Jousimies" on pontevakaarinen, abstrakti ja silti niin elävästi ihmisen äärimmilleen pingoittunutta jännevoimaa kuvastava. (linkki: Toronto City Hall, Around City Hall...)
262. Henry Moore,
Atom piece, pronssia, 122 cm. 1964.
Vuonna 1963 Chicagon Yliopisto otti yhteyttä Henry Mooren. Ydinfysiikan kunniaksi yliopisto oli päättänyt pyytää häneltä veistosta. Moore oli aluksi hyvin hämmästynyt - miten hän pystyisi luomaan veistoksen joka symbolisoisi ydinfysiikkaa? Hänen veistostensa muotokielihan oli miltei aina ammentanut voimansa orgaanisista luonnon elementeistä. Siihen aikaan Moore oli juuri kehittelemässä kypäräpäistä teemaa, joka alkoi luusta. Tilaajien mielestä teemaa voitiin hyvin soveltaa ydinfysiikkaan, koska kerran veistos muistutti ydinpommin räjähdystä seuraavaa sienenmuotoista pilveä. Alkuperäinen nimi "Atom piece" piti vain muuttaa. Moore pelkäsi, että joku ymmärtäisi nimen väärin ja luulisi, että piece tarkoittaa peace eli rauhaa. Uusi nimi Nuclear Energy (Atomiteos) on yksiselitteinen eikä kukaan enää yhdistä tätä teosta rauhaan. Didrichsenin kokoelmiin kuuluva ulkoveistos kulkee kuitenkin vielä vanhalla nimellä "Atomic Piece".
3022. Niki de Saint Phalle,
Serpent Goddess, 1987. 1/7 maalattu polyester.
Serpent Goddess tai Käärmejumalatar on sukua Niki de Saint Phallen Tarot-sarjalle. Kukkuloiden keskellä Italian Toskanassa Niki de Saint Phalle on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa rakentamalla veistospuiston, jonka teema on Tarot ja 22 symbolia. Elämä on kuin korttipeli, syntyessä emme vielä tunne pelisääntöjä."Äiti maa" sekä "Aatami ja Eeva paratiisin puistossa" ovat eri muunnelmia tästä Käärmejumalattaresta. Vuonna 1966 taitelijasta tuli tunnettu Pohjoismaissa jätti-veistoksella "Hon" Moderna Museetissä Tukholmassa. Veistoksen jalkojenvälistä astuttiin sisään naiseen, johon oli rakennettu galleria, baari ja elokuvateatteri. Hänen muotokielensä on sukua Etelä- Amerikan intiaanikulttuureille, joissa feminiininen luomisvoima kukoistaa.
Niki De Saint Phalle syntyi Pariisissa vuonna 1930 ja asui New Yorkissa vuosina 1933-1951. Palattuaan Pariisiin hän piti ensimmäisen näyttelynsä Sveitzissä 1956.1960-luvulla hän osallistui näyttelyyn: Dada, Surrealism and their Heritage. Milanossa vuonna 1960 hän osallistui aktiivisesti Nouveaux Réalistes festivaliin.
253. Alberto Giacometti,
Femme bras tronqués, pronssia, 56 cm. 1964.
"Teen kuvia ja veistoksia hyökätäkseni todellisuutta vastaan, puolustaakseni itseäni, vastustaakseni kuolemaa ja ollakseni niin vapaa kuin mahdollista." Sveitsiläinen kuvanveistäjä, piirtäjä ja taidemaalari Alberto Giacometti kehitti 1940-luvulla ihmiskuvauksen jossa liike ja sisäinen havainto yhtyivät. "Femme bras Tronqués" on oiva esimerkki hänen myöhäistuotannostaan. Pitkänomaiset ja ryhdikkäät muodot vievät ajatuksemme etruskilaiseen veistostaiteeseen. Giacometti syntyi 1901 Borgonovassa, Sveitsissä, ja kuoli 1966 Churissa. Isä Giovanni, joka oli jälki-impressionistinen maalari, oli hänen ensimmäinen opettajansa. Giacometti opiskeli 1919-20 Genevessä ja seurasi Pariisissa Antoine Bourdellen opetusta. Hän tutustui kubismiin ja kykladisiin veistoksiin ja kuului surrealisteihin 1929-35. Hänelle myönnettiin Carnegie Internationalin kuvanveistopalkinto Pittsburgissa 1961 ja seuraavana vuonna Venetsian biennaalin ensimmäinen kuvanveistopalkinto.
255. Eila Hiltunen,
A la Russe, ruostumatonta terästä ja kuparia, 130x185 cm. 1966.
Kasakkatanssijat veistoksessa "A la Russe" uhkaavat painovoimaa. Jo -50 luvulla todetttiin, että Hiltusen veistosten tunnus on voima eikä sulous. Eila Hiltunen kuuluu Suomen tunnetuimpiin nykytaiteilijoihin. Lukuisista julkisista veistoksista mm. Kanadassa, Ranskassa, Iranissa ja Saudi-Arabiassa tunnetuin on Sibelius-monumentti Helsingissä (1960-67). Hiltusen tunnus on hitsausmemetelmä, johon hän tutustui vuodesta 1957. Pian hän siirtyi teoksissaan ei-esittäviin aiheisiin ja informalismiin. "A la Russe" on kuitenkin esittävä, mutta pintakäsittely, voima ja liike ovat hyvin samankaltaisia kuin Didrichsenin Taidemuseon "Crescendossa", jossa nousevat voimat kohtaavat kävijöitä heti museon ulkopuolella. Gunnar Didrichsen osti veistoksen muistoksi edesmeennelle vaimolleen, joka eläessään oli hartaasti toivonut että "Crescendon" voisi liittää kokoelmiin.