/ Museon perustajien tarina

Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen

Marie-Louise Hampusdotter Granfelt syntyi Hampus Granfeltin ja Hanna (os. Henriksson) toisena tyttärenä Helsingissä 19.2.1913. Isä Hampus oli lääkäri, minkä vuoksi perhe muutti usein ja asui eri puolilla Suomea. Marie-Louise opiskeli Svenska Handelshögskolanissa ja sai työpaikan konttoripäällikkönä Hortus Oy:stä.

M-L-ja-G-relief_syvätty

Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen, kaksoismuotokuva. Laila Pullinen, 1985.

Tanskalainen Gunnar Didrichsen oli syntynyt Kööpenhaminassa 9.9.1903. Hän oli laivanvarustajan poika, joka oli tullut Suomeen liikeasioissa ensimmäisen kerran 1927. Vain kolme kuukautta myöhemmin hän perusti oman maahantuontiyrityksen ja päätti jäädä maahan. Uuden yrityksen ensimmäinen tuote oli rotanmyrkky, joka toimi vähän satunnaisesti, mutta toi yritykselle sen verran tuloja että maahantuontia voitiin laajentaa luotettavampiin tuotteisiin. Ensimmäiset vuodet ennen Transmerin menestystä olivat silti haastavia: Gunnar nukkui neljä vuotta konttorin sohvalla, ennen kuin hänellä oli varaa vuokrata oma asunto.

Seurustelu ja avioituminen

Marie-Louise ja Gunnar tapasivat ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 1938 Axel i sjunde himlen -operetissa yhteisten ystävien kautta. Kaksikon tapaaminen oli ennalta suunniteltu, sillä Gunnarin ystävät olivat sitä mieltä että Gunnarin olisi jo aika vakiintua ja perustaa perhe. Gunnar itse ei ollut asiaa kiirehtinyt, sillä hänen mielestään miehen piti ensin hankkia hyvä toimeentulo kyetäkseen tarjoamaan mahdolliselle puolisolle riittävän hyvät puitteet. Epäröinti kuitenkin unohtui Gunnarin ihastuessa pieneen, energiseen Marie-Louiseen.

Marie-Louisen ja Gunnarin seurustelu oli tiivistä ja huvittelupainotteista. Molemmat olivat hyviä tanssijoita. Seurustelu ei rakastuneelle pariskunnalle riittänyt, vaan he avioituivat huhtikuussa 1939 vain muutama kuukausi ensitapaamisen jälkeen. Tuore aviopari asettui Etelärantaan Palacen naapuriin, mutta rakennuksen vaurioiduttua pommituksissa he muuttivat Merikadulle. Lapsia syntyi neljä; Jon 1945, Hans 1949, Peter 1950 ja Ann Marie 1953.

Yhteinen kiinnostus taiteeseen ja museon perustaminen

Marie-Louise ja Gunnar olivat molemmat kiinnostuneet taiteesta ja sen keräilystä. Ensimmäisen yhteinen hankinta oli Pekka Halosen Ateria 1942. Transmerin kasvava menestys takasi perheelle taloudellisen turvan lisäksi mahdollisuuden taidehankintoihin, matkusteluun ja lopulta oman kodin rakentamiseen Kuusisaareen.

Villa Didrichsenin innoittajana oli Maire Gullichsenin Villa Mairea Noormarkussa. Didrichsenit pyysivät Alvar Aaltoa piirtämään myös heille kodin vastaavassa hengessä. Kiireidensä vuoksi Aalto kieltäytyi suositellen tilalleen Viljo Revelliä, joka ”on ainoa, joka pystyy samaan kuin minä”. Villa Didrichsen valmistui kahdessa osassa 1957 ja 1964. Uuden, nykyaikaisen kodin myötä perheen taidemaku muuttui selvästi modernimmaksi. Samaan aikaan Didrichsenit kiinnostuivat vanhoista kulttuureista ja alkoivat keräillä aasialaisia ja esikolumbiaanisia muinaisesineitä.

Villa Didrichsenin taidemuseosiipi avattiin yleisölle syyskuussa 1965.  Avajaisten kunniavieraana olivat Sylvi ja Urho Kekkonen. Seuraavana sunnuntaina neljätoistavuotias Peter myi innokkaasti pääsylippuja á 2 mk – tämä oli nykyisen museonjohtajan ensimmäinen työtehtävä museossa. Didrichsenin taidemuseon avaaminen oli tärkeä tapaus Helsingin taide-elämässä, sillä taidemuseoita ja gallerioita oli paljon vähemmän kuin nykyisin. Marie-Louise hoiti museon avoinnapidon.

Viimeiset vuodet

1980-luvulla Marie-Louisen terveys heikkeni. Sairastumisestaan huolimatta hän jatkoi aktiivisena kulttuurityöläisenä, kunnes syöpä lopulta vei voiton maaliskuussa 1988. Marie-Louise oli toivonut tulevansa haudatuksi rauhalliseen paikkaan, jossa olisi merinäköala ja auringonlasku. Hän oli jopa hankkinut hautamuistomerkin valmiiksi, Arvo Siikamäen veistoksen Tyhjä hauta. Veistos sijoitettiin Villa Didrichsenin merenpuoleiseen rinteeseen. Gunnar kuoli vuonna 1992 ja hänen uurnansa laskettiin Marie-Louisen uurnan viereen.