PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT 2020
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT 2020
BJÖRN WECKSTRÖM
ÄÄNIOPASTUSTEN TEKSTIT
Didrichsenin taidemuseo / Björn Weckström
Prometheus
1986
pronssi
Titaani Prometheus varasti jumalilta tulen ja antoi sen rakastamilleen ihmisille. Rangaistukseksi hänet kahlittiin kallioon, ja kotka kävi öisin nokkimassa hänen maksaansa. Tuli mahdollisti ihmiskunnan teknisen kehittymisen, mutta hyväntekijä kärsi anteliaisuudestaan.
Raadellusta kehosta kasvaa oliivipuu. Emme voi vain hyödyntää luontoa ja elää maasta. Vain tekniikka voi pelastaa meidät ylikansoitetussa maailmassamme.
Kentauri II
1995
pronssi
Antiikin tarujen kentaureilla oli hevosen ruumis ja ihmisen ylävartalo vyötäröstä ylöspäin. Kentaurit kuvattiin useimmiten hurjiksi ja arvaamattomiksi, inhimillisten ja eläimellisten ominaisuuksiensa riivaamiksi nopeajalkaisiksi hirviöiksi, joita ei voi hallita.
Nykyajan kentauri on koneihminen, ihmisen ja moottoripyörän yhdistymä. Moottoripyöräillessä voi kokea, kuinka kiihdytyksissä ja kaarteiden imussa koneesta tuleen kuljettajan kehon jatke. Vallan ja ylivertaisuuden tunnetta korostaa hahmon eteenpäin kurottava yläruumis ja kuin voiton kunniaksi kohotetut kädet.
Minotauros
1984
pronssi
Kreetan kuningas Minos uhrasi merenjumala Poseidonin lähettämän valkoisen härän sijasta eläimen omasta laumastaan. Kostoksi närkästyneet jumalat lumosivat kuningatar Parsifaen rakastumaan härkään. Suhteesta syntyi Minotauros, puoliksi ihminen, puoliksi härkä.
Minos telkesi hirviön rakennuttamaansa labyrinttiin. Määräajoin Minotaurokselle uhrattiin Kreetalle tuotuja ateenalaisnuoria, kunnes Ateenan kuningas Aigeuksen ottopoika Theseus, jonka oikea isä oli itse Poseidon, onnistui surmaamaan Minotauroksen.
(Weckströmin) Minotauros on osaksi ihminen, eläin ja kone. Pitkälle kehittynyt eläin – ihminen – on tehnyt itsestään koneista riippuvaiseksi. Sulauma näkyy veistoksen luonnollisiin muotoihin liittyvinä rakennussarjaosioina. Riippuvuutemme tekniikasta tekee meistä avuttomia, kun tekniikka pettää: Minotauroksella on käsien tilalla kömpelöt pihdit.
Sokea juoksija
1991
pronssi
Mieshahmo juoksee side silmillään. Juoksumatossa on neonkirjaimia, mutta juoksija ei kykene arvioimaan tekstin todenperäisyyttä.
Viime vuosikymmenien uusien sähköisten medioiden mahdollisuudet muunnella totuutta ovat lähes rajattomat. Toisaalta voidaan seurata maailman tapahtumia reaaliaikaisesti, toisaalta samalla kuitenkin ohjaten ja manipuloiden. Viestihyökkäykset liikuttavat ihmismassoja rakentaviin tai tuhoaviin hankkeisiin.
Ikaros
1980–82
pronssi
Daidalos, antiikin taruston nero ja keksijä, teki siivet itselleen ja pojalleen Ikarokselle, jotta he pääsisivät pakenemaan labyrintistä Kreetan saarelta. Ikaros ei välittänyt isänsä neuvoista, vaan lensi liian lähelle aurinkoa, jolloin siipien sulkia kiinnittänyt vaha suli ja Ikaros syöksyi mereen.
Taitavan isän ja tottelemattoman pojan myytti kasvoi uuteen ulottuvuuteen: 1960-luvulla ihminen nousi avaruuteen, kohti aurinkoa – tosin tietoisena riskeistä. Avaruusohjelma huipensi ajatuksen, että tekniikka yksinään voisi pelastaa maailman. Astronautit olivat sankareita, puolijumalia, joilla oli antiikin heerosten tarunomaisia ominaisuuksia.
Ikaroskin tiesi olevansa rajalla, jota ei tulisi ylittää. Silti hän yritti, pukeutui metsästyshaukan huppuun pelkonsa peittääkseen. Lentäminen tekee Ikaroksesta epäinhimillisen, kone-lihas-hybridin.
Moderni Daidalos manipuloisi geenejä. Miten geenimanipulaatio muuttaisi tulevaisuuden? Manipuloisivatko siihen kykenevät – varakkaat – jälkeläisiään terveemmiksi ja älykkäämmiksi? Ilmeisesti päädyttäisiin rodunjalostamiseen. Viimeisen sadan vuoden aikana ihmisen keskimääräinen elinikä on kasvanut 100 prosenttia. Jatkuuko kehitys? Haluaako ihminen elää 150-vuotiaaksi? Miksi Daidalos ei estänyt poikaansa?
Narcissos
1986
pronssi
Kauneudestaan huumaantunut Narkissos torjui kaikkien muiden rakkauden, kunnes kostonjumala Nemesis kielsi häneltä rakkauden. Narkissos riutui saavuttamattoman peilikuvansa ääreen.
Kolmikasvoinen, konekyntinen Narkissos kyyristelee Tv:n äärellä identiteettiään etsien. Media tarjoilee identiteettejä häkellykseen asti. Veistoksen Narkissos ei muutu kukaksi, vaan osaksi koneellisesti ohjattua maailmaa. Hänen minuutensa kutistuu ja hän jää yksin.