fbpx

/ Elämäkerta

Juhani Linnovaara – Matkan varrelta

FM Hanne Syvälahti

Juhani Linnovaara - Fantasioiden voima

Elämäkerta löytyy runsaasti kuvitettuna Juhani Linnovaaran Fantasioiden voima –näyttelyn yhteydessä 3.9.2011-29.1.2012 julkaistussa kirjasta (Didrichsenin taidemuseon julkaisu No. 42). ISBN: 978-952-5567-29-8. Tilattavissa verkkokaupasta.

 

1934

Juhani Linnovaara syntyy 7. tammikuuta Hämeenlinnassa. Hänen isänsä Esko Linnovaara on koneenhoitaja ja äiti Flora Linnovaara (os. Häggblom) on ammatiltaan valokuvaaja. Juhani on perheen kolmesta lapsesta vanhin ja hänelle syntyy sisarukset Liisa vuonna 1935 ja Eila vuonna 1938.

1936

Perhe muuttaa Valkeakoskelle. Juhanin ensimmäisiä lapsuusmuistoja on leikkitoverin kotona ollut suurikokoinen maisemamaalaus; se miten maalaus luo ihmeellisen illuusion kaksiulotteiselle pinnalle. Hän muistaa myös kuinka tipahtaa laiturilta järveen. Pojan pelastaa vedestä Ahon setä ja lapsen mieleen jää järven tyyni pinta ja se miten puut piirtyvät tapahtuman taustalla.

1937

Linnovaarojen perhe muuttaa Rovaniemelle. Äidillä on Uusi Sähkökuvaamo -niminen valokuvausliike, joka sijaitsee elokuvateatteri Inarin yläpuolella.1 Isä ajaa tukkeja Kuusamosta Petsamoon.

1938

Juhanin ollessa nelivuotias, sairastuvat hänen vanhempansa lavantautiin. Isä menehtyy, mutta äitiä suojelee ilmeisesti raskaus, ja vain kolme viikkoa isän kuolemasta syntyy Juhanin toinen pikkusisko. Äidin valokuvausateljeessa Juhani näkee miten ihmiset poseeraavat muotokuvissaan.

1939-43

Suuri osa Juhanin lapsuudesta kuluu sodan keskellä. Hän muistaa Rovaniemeltä Einari Junttilan akvarellinäyttelyn suojeluskuntatalolla. Näyttelyn jälkeen Juhani pyytää äidiltään akvarellivärit ja taiteellinen lapsi kopioi 6-vuotiaana Akseli Gallen-Kallelan teoksia kirjoissa olevien kuvien mukaan. Linnovaara on jo hyvin varhain tietoinen siitä, että haluaa juuri taiteilijaksi.

Jo toistamiseen Juhani meinaa hukkua, tällä kertaa esittäessään ystävilleen balettinäytöstä paloavannon äärellä Kemijoessa. Uimataidoton lapsi pelastautuu itse jäisestä vedestä ja opettelee tapahtuman jälkeen niin hyväksi uimariksi, että voittaa alaikäisenä Uudenmaan piirin miesten mestaruuden rintauinnissa.

Rovaniemeä pommitetaan ankarasti ja Talvisodan aikana koulurakennukset muutetaan kasarmeiksi ja sairaaloiksi. Juhani aloittaakin koulunkäynnin Hämeenlinnassa, jossa on tätinsä Ester Harkion hoivissa. Seuraavana vuonna hän palaa Rovaniemelle, mutta joutuu vaihtamaan koulua tulevina vuosina tiuhaan tahtiin: kansakoulua tulee käytyä yhteensä viidessä eri paikassa.

1944

Rovaniemi poltetaan Lapin sodassa syksyllä 1944 ja perhe lähtee evakkoon Ester Harkion luo.

1945

Juhani aloittaa syksyllä oppikoulun Helsingin Kulmakoulussa ja asuu isoäitinsä luona Malmilla. Uusi koti löytyy jouluna Porvoosta, kun äiti ostaa Kirkkokadulta Lempi Florin valokuvaamon. Juhani siirtyy samalla Porvoon yhteiskouluun.

Opinnot eivät pahemmin maistu lapselle, joka mieluiten piirtelee, soittaa pianoa ja urheilee. Suurena haaveena on päästä taidekouluun, mutta Juhani taipuu äitinsä tahtoon ja lähtee opiskelemaan ensin ”kunnollista” ammattia.

1948-51

Suomen Kultaseppäkoulussa opinnot aloittaa 14-vuotias Juhani Linnovaara. Nuoren miehen haaveet liittyvät kuitenkin sinnikkäästi taiteen tekemiseen ja kaikki vapaa-aika kuluu maalatessa. Äiti Flora Linnovaara sattuu istahtamaan bussissa tunnetun taiteilijan Lennart Segerstrålen viereen ja kertoo taiteellisesta pojastaan. Lennart pyytää poikaa tuomaan töitään näytille ja hänen hämmästyksensä on suuri, kun oven taakse ei ilmestykään nuori poika näyttämään muutamia piirustuksiaan, vaan mukanaan kokonainen potkukelkallinen isoja maalauksia. Segerstråle toimii Taidekakatemian koulun johtokunnan puheenjohtajana ja hänen myötävaikutuksellaan Juhani pääsee kesken lukuvuoden yksityisoppilaaksi. Iltaisin Juhani piirtää akatemialla Erkki Koposen johdolla ja päivät kuluvat vielä lukukauden loppuun kultaseppäkoulussa, josta Juhani saa todistuksen keväällä 1951.

1951

Suomen taideakatemian koulussa vuosina 1951-53 opettajina on Koposen lisäksi mm. Sam Vanni ja Aarre Heinonen. Myös museoilla on merkittävä rooli Linnovaaran taiteellisen ilmaisun kehittymiseen, sillä niin edeltäjien kuin aikalaistenkin teosten tutkiminen avaa silmiä teknisten ongelmien ratkaisuun. Tutkimustyön tulos, vanhoilta mestareilta opitut tekniikat ja tarkka siveltimenjälki, erottavat nuoren taiteilijan kotimaisista aikalaistaiteilijoistaan. Taiteen historian tunteminen näkyy myös sisältönsä puolesta myöhemmässä taiteellisessa tuotannossa, jossa viittaukset eurooppalaisen taiteen menneisyyteen tulevat entisestään korostamaan Linnovaaran kansainvälisyyttä.

1952

Ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautuu Ranskaan, Belgiaan ja Hollantiin. Matkan seurauksena varhaisissa 50-luvun teoksissa on havaittavissa vaikutteita mm. Pieter Bruegheliltä ja Hieronymys Boschilta. Nämä vaikutteet yhdistettynä teknisesti tarkkaan maalausjälkeen tuo teoksiin vahvaa surrealistista, ja jopa naivistista tunnelmaa.

Taiteilija käsittelee varhaisessa tuotannossaan myös lapsuuden sotavuosien epävarmuutta. Teokset henkivät pysyvyyttä ja ajattomuutta ja niissä ilmenee kaipaus löytää ehjä maailma.2

Samana vuonna teoksia on ensi kertaa julkisesti esillä. Nuorten näyttelyyn on ripustettu kolme teosta Juhanilta ja näyttelystä kirjoitetaan jopa Taiteen maailma -lehteen. Tosin artikkelissa lähinnä ihmetellään uuden taiteiljapolven edesottamuksia ja Juhanin teos Tyhjyys saa kunnian olla esimerkkinä.

1953

Ensimmäinen yksityisnäyttely Porvoossa Edelfelt-Vallgren museossa ja osallistuminen Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttelyyn. Juhanin teoksen Omakuva kello kädessä (1953) ostaa tunnettu keräilijä Ane Gyllenberg.

1956

Yksityisnäyttely Helsingissä Galerie Artekissa yleislakon aikaan. Nuoren taiteilijan ura lähtee etenemään vauhdilla ja näyttelystä myydään lähes kaikki teokset. Myös Ateneum tekee ensimmäisen hankintansa Linnovaaralta. Maalauksista saamillaan rahoilla Juhani matkustaa Italiaan.3

1957

Juhani työskentelee kahteen otteeseen useamman kuukauden Espanjassa Fuengirolassa 50-luvun lopulla. Ulkomaanmatkoilta siirtyy herkästi vaikutteita ja tunnelmia teoksiin ja hän tuo mukanaan uudenlaisia aiheita, uudenlaista värinkäyttöä ja valoa teoksiinsa.

Osallistuu Suomessa useaan yhteisnäyttelyyn 50-luvun loppupuolella, sekä toteuttaa seinämaalauksen Vantaalle Fazerilaan vuorineuvos Sven Fazerin tilaamana.

1959

Juhani on löytänyt rinnalleen kirjastonhoitaja Leena Vasaman ja pari avioituu vuonna 1959. Heille syntyy kaksi lasta, Antti (s.1960, taidemaalari) ja Laura (s.1963, dipl.ins.). Perhe asuu Porvoossa sinisessä puutalossa, jonka on suunnitellut arkkitehti Ellen Segerstråle.

1960

Ford Leader- stipendiaattina USA:ssa, josta Juhani jatkaa edelleen Meksikoon. Ensimmäinen palkinto valtion seinämaalauskilpailussa teoksella Excelsior. Maalaus valmistuu seuraavana vuonna Seinäjoen lyseoon.

On mukana 60-luvulla kahdessakymmenessä ulkomailla pidetyssä suomalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyssä. Yksityisnäyttelyitä hänellä on Galerie Fenestrassa Helsingissä vuosina 1963 ja 1965 sekä New Yorkissa 1967. Kööpenhaminan näyttelyssä vuonna 1964 on esillä myös Harri Kivijärven veistoksia.

1963-65

Matkustaa Kuusamoon syksyllä 1963.4 Lapin luonto auttaa vapauttamaan siveltimenjäljen ja matkalla Juhani maalaa lähes abstrakteja, informalistisvaikutteisia maalauksia, joissa siveltimenjälki on muuttunut pehmeän utuiseksi. Pari vuotta myöhemmin syntyy maalauksia goottilaisista katedraaleista, joiden pinta on täynnä valoa ja liikettä. Katedraalisarjan myötä tulleet kirkkaat värit jäävät pysyäkseen Linnovaaran taiteeseen.

1966

Uusi suurpiirteisempi tekniikka yhdistyy persoonalliseen aihepiirin, kun Juhani ryhtyy maalaamaan mielikuvituksellisia ”historiallisia muotokuvia”. Muotokuvissa poseeraa Markiisi de Sade, Aurinkokuningas, Madame Pompadour ja monet muut historiasta tutut hahmot. Teosten myötä Juhanin taiteeseen tulee huumoria, leikkisyyttä ja parodiaa, eikä hän niistä enää luovukaan.

1967

Yksityisnäyttely New Yorkissa. Juhani tapaa Fifth Avenuella Björn Weckströmin ja kultaseppäkoulusta tutun Pekka Anttilan, Kruunukorun (vuodesta 1974 Lapponia Jewelry Oy) perustajan ja omistajan.5 Juhania pyydetään mukaan suunnittelijaksi.

1969

Kansainvälinen läpimurto tapahtuu 60-luvun lopulla, kun Linnovaara osallistuu Pariisin nuorten biennaaliin ja voittaa sen pääpalkinnon teoksillaan Utelias, Nuori tyttö ja Salainen rakastettuni. Uteliaassa ”muotokuva” on pelkistynyt äärimmilleen. Aiemmin koristeellinen kehys on muuttunut kineettiseksi ja myös kolmiulotteiseksi, kun kysymysmerkin kaltainen hahmo tarttuu siihen kurkistaen samalla kehyksen aukosta.

1970

Linnovaara edustaa yksin Suomea Venetsian biennaalissa.6 Maalausten lisäksi hän täyttää Suomen paviljongin suuren lattiapinta-alan parimetrisillä lasikuituveistoksilla, joita on esillä kuusi kappaletta. Veistokset osuvat muodoltaan ja materiaaliltaan aikakauden hermoon ja teos Kävelyllä leviää kansainvälisen lehdistön välittämänä ympäri maailman. Biennaali poikii tulevina vuosina useita ulkomaisia yksityisnäyttelyitä: Itävallassa Wienissä, Linzissä ja Grazissa (v. 1971) sekä Amsterdamissa ja Milanossa (v. 1972).

Historialliset muotokuvat palaavat maalausten aiheisiin, mutta tällä kertaa aiheiltaan rajumpina (esim. Waterloon jälkeen). Hahmojen kasvot ovat viitteellisiä ja joskus ikään kuin kineettisiä, vauhtiviivojen synnyttämiä.

1971

Pro Finlandia -mitali myönnetään Linnovaaralle.

1973-78

Teoksessa Perhemuotokuva (1973) hahmojen piirteet muuttuvat sammakkomaisiksi. Nämä eläin-ihmishahmoiset oliot esiintyvät toistuvasti Juhanin taiteessa. Taiteilija itse ei tosin näe hahmojaan sammakoina, vaan eräänlaisina elollisina kummajaisina. Oliot edustavat hänen mukaansa positiivisuutta ja ilmaisevat samalla kaipuuta olla osa luontoa.7 Maalaus Kesäyö (1977–78) kuvaa konkreettisesti tätä probleemaa; kerran metsässä kulkiessaan Juhanin kimppuun hyökkää pesiään suojeleva rastaslauma. Teokseen maalattuja eläin-ihmishahmoja rastaat eivät aja metsästä pois ja taiteilijan alitajunta on näin ratkaissut ongelman.

1978

Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija. Taidehallissa esillä oleva Vuoden taiteilijan retrospektiivinen näyttely saavuttaa niin suuren suosion, että Helsingin päivälehdissä toivotaan kävijöitä ajoittamaan käyntinsä arkipäiviin.8 Juhanin teos Kuutamosonaatti II (1970)leviää Juhlaviikkojen julisteessa ympäri kaupunkia.

1983

Teokset Näköalapaikka ja Salainen puutarha ovat esimerkkejä maalauksista, joissa Linnovaara käsittelee ulkotilan ja sisätilan välistä suhdetta. Hän antaa mielikuvituksensa kehystää ja rajata tiloja luodakseen maailmoja, jotka poikkeavat tämän maailman fysiikan laeista.9 Näissä maisemissa ja tiloissa seikkailevat hänen sympaattiset, pienikokoiset, oudot olentonsa.

1986

Matka taiteilijaryhmän kanssa Etelä- ja Keski-Amerikkaan. Muistot tallentuvat vielä vuosienkin päästä satumaisina viidakkokohtauksina taiteilijan kankaille. Teosten kirkkaat vihreän ja sinisen sävyt ovat helposti tunnistettavissa taiteilijan muussakin tuotannossa. Vuosikymmenen puolivälissä Juhanin taiteeseen ilmestyy sarja vauhtiviivojen rytmittämiä moottoripyöräkuvia (esim. Avaran taivaan alla, 1986-88).

1989-90

Henna ja Pertti Niemistön keräämän laajan Linnovaaran teosten kokoelman esittely Hämeenlinnan ja Didrichsenin taidemuseoissa, sekä Wäinö Aaltosen museossa Turussa.

1994

Juhani Linnovaaralle myönnetään professorin arvonimi.

1998

Viideltä vuosikymmeneltä koottu kutsunäyttely kiertää viisi taidemuseota (Lapinlahden, Tikanojan, Aineen, Kouvolan ja Joensuun taidemuseot).10

2002

Maalauksessa Uni Tikalista yhdistyy monia piirteitä taiteilijan varhaisemmasta tuotannosta; tunnistettava värinkäyttö, tilan rajaaminen ja yllättäen surrealististen elementtien paluu puunlatvojen takaa piirtyvinä huvipuistomaisina rakennelmina, tosin tällä kertaa ei-esittävinä. Linnovaara on luonut kuvakielen, joka on eheää ja johdonmukaista huolimatta siitä, että hänen taiteellisesta tuotannostaan voidaan löytää vaikutteita hyvinkin monesta taidesuuntauksesta: surrealismista, naivismista, informalismista, konstruktivismista, kineettisestä- ja pop-taiteesta. Usean tyylin omaksuminen ja kääntäminen omalle kielelle on ilmaus paitsi taiteellisesta herkkyydestä ja kyvystä uusiutua, myös lapsen mielen kaltaisesta löytämisen riemusta.

2003-2004

Yksityisnäyttely Amos Andersonin taidemuseossa. Koko museo on varattu Linnovaaran teoksille.

2008

Suomen posti julkaisee kuusi taidepostimerkkiä, joista yksi on Juhanin teos Hiljaisuuden kuuntelija (1955).

2010

Näyttely Päiväkirjan lehtiä Espanjassa Suomen Madrid-instituutissa. Juhanille myönnetään Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkki.

2011

Taiteilija maalaa edelleen aktiivisesti Porvoon ateljeessaan ja valmistelee toista yksityisnäyttelyään Didrichsenin taidemuseoon. Esille tulevaan retro-spektiiviseen näyttelyyn hän aikoo tuoda kolme samana vuonna maalaamaansa suurikokoista teosta.

Linnovaaran teoksia on suuressa osassa Suomen taidemuseoita. Hän on pitänyt kotimaan taidemuseoissa 15 yksityisnäyttelyä.11 Ulkomailla hänellä on ollut kymmenen yksityisnäyttelyä, sekä viisi biennaaliosallistumista. Lisäksi hän on osallistunut yli neljäänkymmeneen kotimaiseen yhteisnäyttelyyn ja lukuisiin suomalaisen taiteen yhteisnäyttelyihin ulkomailla.

Viitteet

1      Juhanilla on polkuauto, jolla hän ajaa äitinsä valokuvausateljeessa. Polkuauton puiset pyörät kolisevat kovasti ja elokuvateatterista pyydetään, ettei hän ajaisi sillä elokuvaesitysten aikana.

2      Kerttula; Diekmann 2000.

3      Juhani matkustaa ensin Venetsiaan ja sitten Roomaan. Roomassa hän asuu Villa Lantessa.

4      Matkan tarkoitus on tehdä tilausmuotokuva. Tilauksen välittäjänä toimi kuvataiteilija Aarre Viinikanoja.

5      Kuvanveistäjä Björn Weckström on suunnitellut koruja Lapponia Jewelrylle vuodesta 1963. Linnovaara on suunnittelijana Lapponialle vuosina 1972-1985.

6      Linnovaara on ensimmäinen suomalainen taiteilija, joka edustaa yksin Suomea Venetsian biennaalissa. Valinta tapahtuu kesällä 1969 ja syyskuussa 1969 Juhani saa Pariisin biennaalin kansainvälisen juryn pääpalkinnon.

7      Kerttula; Diekmann 2000.

8      Mm. Helsingin sanomat ja Demari

9      Kerttula; Diekmann 2000.

10   Näyttelyn kuraattorina toimii Lapinlahden taidemuseon johtaja Marianne Lukala.

11   Mukaan ei ole laskettu Didrichsenin taidemuseon näyttelyä vuodelta 2011.

 

Lähteet ja kirjallisuus

Juhani ja Leena Linnovaaran arkisto ja tiedonannot

 

Ahtola-Moorhouse, Leena 2003. Juhani Linnovaaran ihmeellinen näyttämö. Juhani Linnovaara. Maalauksia – Målningar – Paintings 1953-2003. Toim. Ronaldo Pieraccini. The Lauttasaari Press, Lauttasaari.

Kartio, Kai 2003. Juhani Linnovaara. Amos Andersonin taidemuseon julkaisuja, uusi sarja 49, Helsinki.

Lukala, Marianne 1998. Juhani Linnovaara. Teoksia viideltä vuosikymmeneltä. Lapinlahden taidemuseo, Lapinlahti.

Peltola, Leena 1990. Juhani Linnovaara. Luova mielikuvitusihminen ja ammattitaitoinen maalari. Juhani Linnovaara. Hämeenlinnan taidemuseon julkaisuja 2/1989, Hämeenlinna.

Kerttula; Diekmann 2000. Taiteilijakuva: Juhani Linnovaara. Peilikuva – Spegelbild. Tulostettu 28.4.2011.