Laajennetut aukioloajat 26.5. saakka: museo avoinna ti–su 10–18. Ma suljettu.
Suosittelemme saapumaan joukkoliikennevälineillä.
MARIE-LOUISE JA GUNNAR DIDRICHSEN
Marie-Louise Hampusdotter Granfelt syntyi Hampus Granfeltin ja Hanna (os. Henriksson) toisena tyttärenä Helsingissä 19.2.1913. Isä Hampus oli lääkäri, minkä vuoksi perhe muutti usein ja asui eri puolilla Suomea. Marie-Louise opiskeli Svenska Handelshögskolanissa ja sai työpaikan konttoripäällikkönä Hortus Oy:stä.
Tanskalainen Gunnar Didrichsen oli syntynyt Kööpenhaminassa 9.9.1903. Hän oli laivanvarustajan poika, joka oli tullut Suomeen liikeasioissa ensimmäisen kerran 1927. Vain kolme kuukautta myöhemmin hän perusti oman maahantuontiyrityksen, Transmeri Oy:n, ja päätti jäädä maahan. Uuden yrityksen ensimmäinen tuote oli rotanmyrkky, joka toimi vaihtelevasti, mutta toi yritykselle sen verran tuloja, että maahantuontia voitiin laajentaa luotettavampiin tuotteisiin.
TANSKALAIS-SUOMALAINEN PERHE
Marie-Louise ja Gunnar tapasivat ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 1938 Axel i sjunde himlen -operetissa yhteisten ystävien kautta. Marie-Louisen ja Gunnarin seurustelu oli tiivistä ja huvittelupainotteista. Molemmat olivat hyviä tanssijoita. Seurustelu ei rakastuneelle pariskunnalle riittänyt, vaan he avioituivat huhtikuussa 1939, vain muutama kuukausi ensitapaamisen jälkeen. Tuore aviopari asettui Etelärantaan Palacen naapuriin, mutta rakennuksen vaurioiduttua pommituksissa he muuttivat Merikadulle. Lapsia syntyi neljä; Jon 1945, Hans 1949, Peter 1950 ja Ann Marie 1953.
YHTEINEN KIINNOSTUS TAITEESEEN
Marie-Louise ja Gunnar olivat molemmat kiinnostuneet taiteesta ja sen keräilystä. Ensimmäisen yhteinen hankinta oli Pekka Halosen Ateria (1899) vuonna 1942. Transmerin kasvava menestys takasi perheelle taloudellisen turvan lisäksi mahdollisuuden taidehankintoihin, matkusteluun ja lopulta oman kodin rakentamiseen Kuusisaareen.
Villa Didrichsenin innoittajana oli Maire Gullichsenin Villa Mairea Noormarkussa. Didrichsenit pyysivät Alvar Aaltoa piirtämään myös heille kodin vastaavassa hengessä. Kiireidensä vuoksi Aalto kieltäytyi suositellen tilalleen Viljo Revelliä, joka ”on ainoa, joka pystyy samaan kuin minä”.
Villa Didrichsenin taidemuseosiipi avattiin yleisölle syyskuussa 1965. Avajaisten kunniavieraana olivat Sylvi ja Urho Kekkonen. Didrichsenin taidemuseon avaaminen oli tärkeä tapaus Helsingin taide-elämässä, sillä taidemuseoita ja gallerioita oli huomattavasti vähemmän kuin nykyisin. Marie-Louise hoiti museon avoinnapidon ja näyttelyjärjestelyt.
1980-luvulla Marie-Louisen terveys heikkeni. Hän oli toivonut tulevansa haudatuksi rauhalliseen paikkaan, jossa olisi merinäköala ja auringonlasku. Marie-Louise oli jopa hankkinut valmiiksi hautamuistomerkin, Arvo Siikamäen veistoksen Tyhjä hauta. Veistos sijoitettiin Villa Didrichsenin merenpuoleiseen rinteeseen. Gunnar kuoli vuonna 1992 ja hänen uurnansa laskettiin Marie-Louisen uurnan viereen.
Arvo Siikamäki: Tyhjä hauta
Kuva: Maria Didrichsen